וישלח

Jaakob lähetti sanansaattajia edeltä Esaun luo Seiriin, Edomin maahan. Hän käski heidän sanoa: “Herralleni Esaulle palvelijasi Jaakob sanoo: Olen asunut Labanin luona tähän asti, ja minulla on karjaa, aaseja, lampaita sekä mies- ja naispuolisia palvelijoita. Lähetän tämän viestin toivoen saavani sinun suosiotasi.”

Kun sanansaattajat palasivat, he sanoivat: “Esau on tulossa sinua vastaan, ja hänen mukanaan on neljäsataa miestä.” Jaakob pelästyi. Hän jakoi perheensä ja kaikki eläimet kahteen leiriin ja ajatteli: “Jos Esau hyökkää toisen leirin kimppuun, toinen voi päästä pakoon.”

Sitten Jaakob rukoili Jumalaa ja muisti lupauksen, että hänen piti palata kotiin ja että Jumala tekisi hänelle paljon hyvää. Hän myönsi, ettei ollut ansainnut kaikkea sitä hyvyyttä, jota oli saanut, ja hän pyysi, että hänet pelastettaisiin Esaun käsistä.

Sinä yönä Jaakob valitsi laumoistaan suuren lahjan ja lähetti sen edeltä erillisissä ryhmissä, niin että ryhmien väliin jäi tilaa. Jokaisen palvelijan piti sanoa: “Nämä kuuluvat palvelijallesi Jaakobille, ne ovat lahja herralleni Esaulle, ja Jaakob tulee aivan meidän perässämme.”

Myöhemmin samana yönä Jaakob otti kaksi vaimoaan, kaksi orjatartaan ja yksitoista poikaansa ja ylitti Jabbok-puron. Kun hän oli lähettänyt kaikki ja kaiken joen yli, Jaakob jäi yksin taakse. Pimeässä salaperäinen hahmo paini hänen kanssaan aamunkoittoon asti. Kun hahmo huomasi, ettei pystynyt voittamaan, hän väänsi Jaakobin lonkan sijoiltaan. Silti Jaakob piti kiinni ja sanoi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua.”

Hahmo kysyi hänen nimeään. “Jaakob”, hän vastasi. Silloin hahmo sanoi: “Sinua ei enää kutsuta Jaakobiksi, vaan Israeliksi, koska olet kamppaillut jumalallisten ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” Jaakob antoi paikalle nimen Peniel, joka tarkoittaa “Jumalan kasvot”, koska hän sanoi nähneensä jumalallisen olennon kasvoista kasvoihin ja jääneensä eloon. Auringon noustessa hän ontui.

Pian Jaakob näki Esaun tulevan neljänsadan miehen kanssa. Jaakob kumarsi seitsemän kertaa. Esau juoksi häntä vastaan, halasi häntä, suuteli häntä, ja he itkivät. Esau otti vastaan Jaakobin lahjan, kun Jaakob pyysi häntä, ja Jaakob jatkoi matkaa Sukkotiin.

Jaakob saapui turvallisesti Sikemiin Kanaanin maahan. Hän osti palan maata Hamorin perheeltä ja rakensi sinne alttarin. Hän antoi sille nimen El-elohe-yisrael, hepreankielisen nimen, joka tarkoittaa “Jumala, Israelin Jumala”.

Dina, Lean tytär, lähti tapaamaan paikallisia tyttöjä. Sikem, Hamorin poika, otti hänet ja häpäisi hänet, ja myöhemmin hän pyysi saada mennä naimisiin Dinan kanssa. Kun Jaakobin pojat tulivat pelloilta ja kuulivat, mitä oli tapahtunut, he vastasivat juonella: he sanoivat, että kaupungin kaikkien miesten täytyy ympärileikata itsensä. Kolmantena päivänä, kun miehillä oli kipuja, Simeon ja Leevi hyökkäsivät kaupunkiin, tappoivat miehet ja toivat Dinan pois. Muut veljet ryöstivät kaupungin. Jaakob pelkäsi, että lähiseudun kansat yhdistyisivät hänen pientä perhettään vastaan.

Jumala käski Jaakobin mennä Beeteliin. Jaakobin väki hautasi vieraiden jumalien kuvat puun alle, ja ympäröivät kaupungit joutuivat kauhun valtaan eivätkä lähteneet ajamaan heitä takaa. Myöhemmin Raakel kuoli synnyttäessään. Hän antoi vauvalle nimen Ben-oni, mutta Jaakob kutsui häntä Benjaminiksi. Iisak kuoli Hebronissa, ja Esau ja Jaakob hautasivat hänet. Myös Esaun sukuluettelo kerrotaan. Hän asettui Seiriin ja hänestä tuli Edomin kantaisä.