בא

Jumala lähetti Mooseksen taas faraon luo ja sanoi, että nämä merkit pitää muistaa ja kertoa lapsille ja lastenlapsille. Mooses ja Aaron varoittivat faraota: ”Kuinka kauan sinä kieltäydyt? Päästä minun kansani menemään palvelemaan minua. Jos kieltäydyt, huomenna tulee heinäsirkkoja, ja ne peittävät maan. Ne syövät kaiken, mitä rakeet jättivät jäljelle, ruohon, hedelmät ja puut, kunnes mitään vihreää ei ole enää jäljellä.”

Faraon hovimiehet anelivat häntä: ”Egypti on mennyttä, päästä heidät menemään!” Farao kysyi: ”Ketkä lähtevät?” Mooses vastasi: ”Me kaikki, pojat ja tyttäret, laumat ja karjat, koska meidän täytyy viettää Jumalan juhlaa.” Farao kieltäytyi ja ajoi heidät ulos.

Sitten Mooses ojensi sauvansa, ja Jumala lähetti itätuulen koko päiväksi ja yöksi. Aamulla heinäsirkat tulivat paksuna parvena, niin että maa peittyi ja koko maa pimeni. Ne söivät kaiken, mitä oli jäljellä. Farao kutsui kiireesti Mooseksen: ”Minä olen tehnyt syntiä. Anna minulle anteeksi ja pyydä Jumalaa poistamaan tämä.” Mooses rukoili, ja Jumala lähetti voimakkaan länsituulen, joka pyyhkäisi jokaisen heinäsirkan Kaislamereen. Mutta faraon sydän pysyi itsepäisenä, eikä hän vieläkään päästänyt Israelia lähtemään.

Jumala käski Mooseksen ojentaa kätensä kohti taivasta. Egyptin ylle tuli pimeys, ”jota voi koskettaa”, ja se kesti kolme päivää. Ihmiset eivät nähneet toisiaan eivätkä pystyneet liikkumaan, mutta israelilaisten kodeissa oli valoa.

Farao kutsui Mooseksen ja yritti taas tehdä sopimuksen: ”Menkää palvelemaan Jumalaa, mutta jättäkää laumat ja karjat tänne.” Mooses sanoi ei, ”ei edes sorkkaa saa jäädä”, koska he tarvitsisivat eläimiä Jumalan palvelemiseen ja tietäisivät vasta perillä, mitä uhrata. Farao huusi: ”Mene pois! Älä enää tule kasvojeni eteen, muuten kuolet.” Mooses vastasi: ”En tule enää kasvojesi eteen.”

Jumala kertoi Moosekselle, että vielä yksi vitsaus oli tulossa. Mooses ilmoitti, että keskiyöllä jokainen Egyptin esikoinen kuolisi, faraon talosta alimpaan kotiin asti, ja myös karjan esikoiset. Kuuluisi suuri huuto, mutta Israelin luona ”ei edes koira murisisi”, jotta nähtäisiin, että Jumala tekee eron. Jumala käski myös kansaa lainaamaan hopeaa ja kultaa naapureiltaan, ja egyptiläiset antoivat heille niitä mielellään.

Egyptissä Jumala antoi Israelille uuden alun kuukausille. Kymmenentenä päivänä jokainen perhe otti vuoden ikäisen karitsan (tai vuohen) ilman vikaa. Pienet perheet jakoivat sen naapureiden kanssa. Neljäntenätoista päivänä illan hämärässä se teurastettiin, sen verta laitettiin ovenpieliin ja oven yläpuuhun, ja liha syötiin paahdettuna happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa. He olivat valmiina lähtöön, sandaalit jalassa ja sauva kädessä.

Tätä kutsuttiin nimellä Pesach, heprean sana, joka tarkoittaa ”ohitse kulkemista”, koska Jumala näkisi veren ja kulkisi israelilaisten talojen ohi, kun hän löisi Egyptin esikoiset. Keskiyöllä Egyptin esikoiset kuolivat, ja kova huuto nousi. Farao kutsui yöllä Mooseksen ja Aaronin: ”Ylös, lähtekää! Ottakaa laumanne ja karjanne ja menkää palvelemaan Jumalaa.” Egyptiläiset hoputtivat heitä lähtemään nopeasti.

Israelilaiset lähtivät taikinan kanssa, joka ei ollut vielä ehtinyt hapantua, ja kantoivat taikinakulhoja viittoihin käärittyinä. He ottivat mukaansa hopeaa, kultaa ja vaatteita, ja kulkivat Ramesesista Succothiin, noin kuusisataa tuhatta miestä jalan, ja lisäksi muita ihmisiä ja paljon karjaa. Jumala käski heitä pyhittämään jokaisen esikoisen hänelle ja muistamaan tämän pelastuksen vuosi vuodelta.