ראה

Mooses seisoi israelilaisten edessä ja sanoi: “Katsokaa, tänään minä asetan teidän eteenne siunauksen ja kirouksen. Siunauksen, jos tottelette Jumalan käskyjä, ja kirouksen, jos käännytte pois ja seuraatte muita jumalia, joita ette ole tunteneet.” Hän kutsui näitä käskyjä nimellä mitzvot, arjen “tee näin” ja “älä tee noin” -ohjeita, jotka muovaavat sitä, miten ihminen elää.

Hän osoitti Jordanin yli kahta vuorta. “Kun Jumala tuo teidät maahan, johon olette menossa ja jonka otatte omaksenne, te lausutte siunauksen Gerisimin vuorella ja kirouksen Ebalin vuorella.” Mooses kertoi, missä ne olivat, länsitien tuolla puolen, lähellä Gilgalia, Moren terebinttipuiden luona. Pian he ylittäisivät joen, asettuisivat ja rakentaisivat koteja. “Kun olette asettuneet”, hän varoitti, “pitäkää huoli, että noudatatte kaikkia lakeja ja sääntöjä, jotka minä tänään asetan teidän eteenne.”

Mooses selitti, millaista elämän maassa pitäisi olla. Ensiksi hän sanoi, että heidän täytyy tuhota niiden kansojen palvontapaikat, jotka he ajaisivat pois, vuorilla, kukkuloilla ja rehevien puiden alla. “Repikää alas heidän alttarinsa, murskatkaa heidän pylväänsä, polttakaa heidän pyhät paalunsa ja kaatakaa heidän kuvansa”, hän sanoi, “niin että heidän nimensä pyyhkiytyvät pois siitä paikasta.” Jumalaa ei saanut palvoa niillä tavoilla.

Sen sijaan heidän piti mennä siihen yhteen paikkaan, jonka Jumala valitsisi heimojen joukosta, jotta Jumalan nimi asettuisi sinne. Sinne he toisivat uhrilahjat, kymmenykset ja lahjat, ja siellä he söisivät juhla-aterian perheidensä kanssa, poikien ja tyttärien, palvelijoiden ja leeviläisen kanssa, jolla ei ollut omaa maata.

He saivat syödä lihaa omissa kaupungeissaan, mutta eivät koskaan verta, koska veri on elämä, se piti vuodattaa maahan kuin vesi. Mooses luetteli myös puhtaat ja epäpuhtaat ruoat ja toisti: “Älä keitä vohlaa sen emon maidossa.” Hän lisäsi: älkää kovettako sydäntänne köyhää ja avun tarvitsijaa vastaan, vaan avatkaa kätenne ja lainatkaa sitä, mitä tarvitaan, vaikka seitsemäs vuosi, velkojen anteeksiantamisen vuosi, olisi jo lähellä.

Sitten Mooses puhui siitä, miten vuoden aikana kokoonnutaan palvelemaan Jumalaa. “Pitäkää Abib-kuukausi”, hän sanoi, “ja uhratkaa Pesach-uhri, koska Jumala vapautti teidät Egyptistä yöllä.” Seitsemän päivän ajan heidän piti syödä happamatonta leipää ja pitää hapan poissa koko alueeltaan. Pesach-uhrieläintä ei saanut teurastaa missään kaupungissa, se piti tuoda siihen paikkaan, jonka Jumala valitsisi, eikä lihaa saanut jäädä aamuun.

Seuraavaksi tuli seitsemän viikon laskeminen siitä, kun sirppi ensimmäisen kerran koski pystyssä olevaan viljaan. Sitten he viettäisivät Shavuot-juhlaa vapaaehtoisella lahjalla, jokainen sen mukaan, miten Jumala oli häntä siunannut. Sadonkorjuun jälkeen he viettäisivät Sukkot-juhlaa seitsemän päivää, iloiten perheen, palvelijoiden, leeviläisen ja niiden kanssa, jotka tarvitsivat apua.

Mooses kuvaili myös kolmannen vuoden kymmenyksen, joka varastoitiin kaupunkeihin, jotta leeviläinen, muukalainen, isätön ja leski voisivat tulla ja syödä kyllikseen. Kolme kertaa vuodessa kaikkien miesten piti ilmestyä Jumalan eteen valittuun paikkaan, ei tyhjin käsin, vaan lahja mukanaan.