וישב

Jaakob asettui asumaan Kanaaniin. Joosef oli seitsemäntoistavuotias. Hän auttoi veljiään laumojen kanssa ja kertoi joskus isälleen, jos veljet käyttäytyivät huonosti. Israel (Jaakobin toinen nimi) rakasti Joosefia eniten ja antoi hänelle koristellun viitan (ketonet passim), joka erotti hänet muista. Veljet vihasivat Joosefia eivätkä pystyneet puhumaan hänelle ystävällisesti.

Joosef kertoi heille kaksi unta: toisessa heidän lyhteensä kumarsivat hänen lyhteensä edessä, ja toisessa aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat hänen edessään. Veljet suuttuivat entistä enemmän, vaikka Jaakob piti asian mielessään.

Myöhemmin Jaakob lähetti Joosefin Hebronin laaksosta katsomaan veljiään Sikemin lähelle. Eräs mies löysi Joosefin harhailemasta ja neuvoi hänet Dotaniin. Kun veljet näkivät Joosefin tulevan, he päättivät tappaa hänet. Ruuben kehotti heitä olemaan vuodattamatta verta, joten he riisuivat Joosefilta viitan ja heittivät hänet tyhjään kuoppaan. Sitten he näkivät ismaelilaisia matkalla Egyptiin, ja kameleilla oli kuormana pihkaa, balsamia ja ladanum-hartsia. Juuda ehdotti, että Joosef myytäisiin sen sijaan. He myivät hänet kahdestakymmenestä hopeapalasta. Veljet kastelivat viitan vuohen vereen, ja Jaakob suri syvästi.

Siihen aikaan Juuda lähti veljiensä luota ja asettui asumaan adullamilaisen Hiiran luo. Juuda meni naimisiin kanaanilaisen miehen, Suan, tyttären kanssa, ja heille syntyi kolme poikaa: Er, Onan ja Sela. Juuda hankki Erille vaimon, jonka nimi oli Tamar, mutta Er teki sellaista, mikä oli Jumalalle pahaa, ja hän kuoli.

Sen jälkeen Tamar jäi Juudan perheeseen, mutta asiat eivät menneet niin kuin Juuda oli odottanut, ja siitä seurasi kipeä ja hämmentävä tilanne. Ajan myötä Juuda ymmärsi olleensa epäreilu Tamaria kohtaan, ja hän myönsi sen.

Myöhemmin Tamar synnytti kaksoset, Peresin ja Serahin.

Samaan aikaan Joosef vietiin Egyptiin. Siellä hänet myytiin Potifarille, faraon virkamiehelle. Joosef oli kaukana kotoa, ja kaikki hänen ympärillään oli uutta, uusi kieli, uudet säännöt ja uudet ihmiset. Mutta Joosef teki töitä ahkerasti, ja pian hänet huomattiin taitavana ja luotettavana.

Egyptissä Potifar osti Joosefin, ja Jumala oli hänen kanssaan. Joosef onnistui työssään, joten Potifar pani hänet koko talon johtoon, ja talo sai siunauksen Joosefin takia.

Potifarin vaimo yritti houkutella Joosefia, mutta Joosef kieltäytyi ja sanoi, että se olisi synti Jumalaa vastaan. Eräänä päivänä vaimo tarttui Joosefin vaatteeseen, kun kukaan muu ei ollut sisällä. Joosef juoksi ulos ja jätti vaatteen taakseen. Vaimo valehteli ja syytti Joosefia, ja Potifar pani Joosefin vankilaan, jossa kuninkaan vangit pidettiin. Sielläkin Jumala osoitti Joosefille hyvyyttä, ja vankilan päällikkö uskoi hänelle vastuuta.

Myöhemmin faraon pääjuomanlaskija ja pääleipuri joutuivat sinne vankilaan. Molemmat näkivät levottoman unen, ja Joosef sanoi: ”Eikö Jumala voi selittää unia?” Hän selitti, että kolmen päivän kuluttua juomanlaskija palautettaisiin tehtäväänsä, mutta leipuri surmattaisiin. Faraon syntymäpäivänä kävi juuri niin kuin Joosef oli sanonut.

Joosef pyysi juomanlaskijaa muistamaan hänet, koska hänet oli viety heprealaisten maasta, mutta juomanlaskija unohti.