ויצא

Jaakob lähti Beersebasta ja matkusti kohti Harania. Kun aurinko laski, hän pysähtyi yöksi yksinäiseen paikkaan. Hän otti kiven, laittoi sen päänsä alle ja kävi nukkumaan. Unessa hän näki tikapuut, jotka seisoivat maassa ja joiden yläpää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä pitkin ylös ja alas. Jumala seisoi hänen vieressään ja lupasi: ”Maa, jolla sinä makaat, annetaan sinulle ja sinun lapsillesi. Sinun sukusi leviää joka suuntaan, ja sinun kauttasi kaikki maan perheet saavat siunauksen. Minä olen sinun kanssasi, minä suojelen sinua missä ikinä kuljetkin, ja minä tuon sinut takaisin.”

Jaakob heräsi vapisten. ”Varmasti Jumala on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä”, hän sanoi. Aamulla varhain hän pystytti kiven pylvääksi ja valoi sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel, joka tarkoittaa ”Jumalan talo”. Jaakob teki myös lupauksen palvella Jumalaa ja panna syrjään kymmenykset siitä, mitä hän saisi.

Jaakob saapui itäisten ihmisten maahan ja näki kaivon, jonka suu oli peitetty valtavalla kivellä. Paimenet odottivat, kunnes kaikki laumat olivat koossa, ennen kuin he vierittivät kiven pois. Jaakob kysyi, tunsivatko he Labanin Haranista. He tunsivat, ja juuri silloin Labanin tytär Raakel saapui paimentaen isänsä lampaita. Jaakob vieritti kiven syrjään ja juotti lauman. Hän suuteli Raakelia ja itki, ja kertoi olevansa hänen sukulaisensa, Rebekan poika. Raakel juoksi kotiin, ja Laban kiirehti ulos toivottamaan Jaakobin tervetulleeksi.

Kuukauden kuluttua Laban kysyi, millaisen palkan Jaakob halusi. Jaakob rakasti Raakelia ja suostui tekemään työtä seitsemän vuotta saadakseen mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta häissä Laban toi Lean, vanhemman sisaren, Raakelin sijasta. Jaakob teki työtä vielä toiset seitsemän vuotta ja meni sitten naimisiin myös Raakelin kanssa. Lealle syntyi poikia: Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda. Raakel ei pystynyt saamaan lapsia, joten hän antoi palvelijattarensa Bilhan Jaakobille. Bilha synnytti Danin ja Naftalin. Lea antoi palvelijattarensa Silpan, ja Silpa synnytti Gaadin ja Asserin. Myöhemmin Lealle syntyi lisää lapsia, ja Jumala muisti Raakelin, ja hän synnytti Joosefin.

Kun Joosef oli syntynyt, Jaakob pyysi Labania päästämään hänet palaamaan kotiin perheensä kanssa. Laban pyysi häntä jäämään ja sanoi saaneensa tietää, että Jumala oli siunannut häntä Jaakobin takia. Jaakob ehdotti palkaksi laumoista täplikkäitä ja pilkullisia eläimiä. Laban suostui, mutta poisti salaa monia niistä. Ajan mittaan Jaakobin omat laumat kuitenkin kasvoivat. Hänestä tuli hyvin rikas, ja hänellä oli paljon eläimiä ja palvelijoita.

Labanin pojat valittivat, ja Jaakob huomasi Labanin asenteen muuttuneen. Jumala käski Jaakobin palata omaan maahansa ja lupasi olla hänen kanssaan. Raakel ja Lea suostuivat lähtemään. Jaakob nosti vaimonsa ja lapsensa kameleiden selkään ja ajoi karjansa matkaan. Kun Laban oli keritsemässä lampaita, Raakel varasti isänsä kotijumalat, ja Jaakob livahti pois Eufratin yli kohti Gileadia.

Laban ajoi häntä takaa seitsemän päivää, mutta Jumala varoitti Labania unessa, ettei hän saisi vahingoittaa Jaakobia. Kun Laban oli etsinyt teltoista eikä löytänyt kotijumalia, Laban ja Jaakob riitelivät ja tekivät sitten sopimuksen kiviröykkiön äärellä ja söivät yhteisen aterian. Laban palasi kotiin. Jaakobin jatkaessa matkaa Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan, ja hän antoi paikalle nimen Mahanaim.