וירא

Päivän kuumimpaan aikaan Mamren terebinttipuiden luona Aabraham istui telttansa ovella. Hän katsoi ylös ja näki kolme vierasta seisomassa lähellä. Hän juoksi heitä vastaan, kumarsi syvään ja sanoi: “Älkää menkö ohi. Tuokaa vettä, niin saatte pestä jalkanne, ja levätkää puun alla. Minä tuon vähän leipää.” He suostuivat.

Aabraham kiirehti Saaran luo: “Nopeasti, kolme seaa parasta jauhoa! Tee leipiä!” Hän valitsi murean vasikan, ja pian hän tarjosi heille juustoa, maitoa ja lihaa ja seisoi lähellä, kun he söivät. Vieraat kysyivät: “Missä Saara on?” “Teltassa”, Aabraham sanoi. Yksi heistä lupasi: “Ensi vuonna Saaralla on poika.” Saara, vanha ja kuuntelemassa, nauroi itsekseen. Jumala sanoi: “Miksi Saara nauroi? Onko mikään Jumalalle liian ihmeellistä?”

Sitten vieraat katsoivat kohti Sodomaa. Jumala puhui kaupungista ja sen suuresta valituksesta, ja Aabraham aneli: “Entä jos siellä on viisikymmentä syytöntä? Neljäkymmentäviisi? Neljäkymmentä… kolmekymmentä… kaksikymmentä… kymmenen?” Jumala sanoi säästävänsä kaupungin kymmenen tähden.

Sinä iltana kaksi enkeliä saapui Sodomaan. Loot otti heidät kotiinsa. Kun kaupungin väkijoukko tunkeutui sisään, enkelit löivät heidät sokeuttavalla valolla ja varoittivat Lootia pakenemaan. Auringonnousun aikaan Jumala antoi sataa tulista rikkiä Sodoman ja Gomorran päälle. Loot pakeni Soariin, mutta hänen vaimonsa katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi. Aabraham näki savun nousevan kuin uunista, ja Jumala muisti Aabrahamin ja pelasti Lootin.

Aabraham matkusti Negeviin ja asui Gerarissa. Hän sanoi Saarasta: “Hän on minun sisareni”, ja kuningas Abimelek haki Saaran luokseen. Mutta Jumala tuli Abimelekin luo unessa: “Sinä kuolet, koska nainen on naimisissa.” Abimelek väitti toimineensa puhtaalla sydämellä, ja Jumala käski häntä palauttamaan Saaran ja pyytämään Aabrahamia rukoilemaan. Aamulla aikaisin Abimelek palautti Saaran, antoi Aabrahamille lahjoja ja sanoi: “Asu missä haluat.” Aabraham rukoili, ja Jumala paransi Abimelekin perheen.

Sitten Jumala piti lupauksensa: Saaralle syntyi poika, ja Aabraham antoi hänelle nimen Iisak. Kun Iisak oli kahdeksan päivän ikäinen, Aabraham ympärileikkasi hänet niin kuin Jumala oli käskenyt. Kun Iisak vieroitettiin, Aabraham järjesti suuret juhlat. Saara näki Hagarin pojan, Ismaelin, leikkimässä, ja hän sanoi Aabrahamille, että Hagar ja poika piti lähettää pois, jotta Iisak olisi perillinen. Aabraham oli murheellinen, mutta Jumala sanoi hänen kuunnella Saaraa ja lupasi tehdä myös Ismaelista kansan.

Niin Aabraham lähetti Hagarin ja Ismaelin erämaahan leivän ja vesileilin kanssa. Kun vesi loppui, Hagar itki. Jumala kuuli pojan huudon, enkeli kutsui Hagaria, ja Jumala avasi hänen silmänsä näkemään kaivon. Ismael eli erämaassa ja tuli taitavaksi jousen käyttäjäksi.

Jonkin ajan kuluttua Jumala koetteli Aabrahamia: “Ota poikasi, rakas poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Morian maahan. Uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle näytän.” Aabraham nousi varhain, satuloi aasinsa, otti kaksi palvelijaa ja Iisakin ja halkoi puut uhria varten.

Kolmantena päivänä Aabraham näki paikan kaukaa. Hän sanoi palvelijoille: “Jääkää tähän. Minä ja poika menemme ylös, kumarramme Jumalaa ja palaamme takaisin.” Aabraham pani puut Iisakin kannettavaksi ja otti itse tulikiven ja veitsen. Kun he kävelivät, Iisak kysyi: “Isä… missä lammas on?” Aabraham vastasi: “Jumala katsoo lampaan.”

Ylhäällä Aabraham rakensi alttarin, asetti puut ja sitoi Iisakin. Hän nosti veitsen, mutta Jumalan enkeli huusi: “Aabraham! Aabraham!” ja sanoi, ettei poikaa saanut vahingoittaa. Aabraham katsoi ylös ja näki oinaan, joka oli tarttunut sarvistaan pensaikkoon, ja hän uhrasi oinaan pojan sijasta.

Aabraham antoi sille paikalle nimen “Adonai-yireh”, joka tarkoittaa “Jumala näkee”, koska Jumala antoi siellä sen, mitä tarvittiin.