לך לך

Jumala puhui Abramille ja sanoi: “Lähde pois maastasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle näytän. Minä teen sinusta suuren kansan. Minä siunaan sinua, teen nimestäsi suuren, ja sinä olet siunaukseksi. Kaikki maan perheet saavat siunauksen sinun kauttasi.”

Abram luotti Jumalaan. Seitsemänkymmentäviisivuotiaana hän lähti Harranista vaimonsa Sarain, veljenpoikansa Lootin, heidän omaisuutensa ja heidän mukanaan olevien ihmisten kanssa. He matkustivat, kunnes saapuivat Kanaaniin.

Abram kulki maan halki Sikemiin, Moreen terebinttipuun luo, missä kanaanilaiset asuivat. Siellä Jumala ilmestyi hänelle ja lupasi: “Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi.” Abram rakensi alttarin kunnioittaakseen Jumalaa.

Sitten hän siirtyi Betelin itäpuolella olevalle vuoristoalueelle ja pystytti telttansa niin, että Betel oli toisella puolella ja Ai toisella. Hän rakensi vielä yhden alttarin ja huusi matkallaan Jumalaa nimeltä, kun hän jatkoi etelään kohti Negeviä.

Sitten tuli kova nälänhätä, ja Abram meni alas Egyptiin asumaan sinne vähäksi aikaa. Lähellä rajaa hän sanoi Saraille: “Sinä olet todella kaunis. Jos egyptiläiset luulevat, että olet minun vaimoni, he saattavat tappaa minut. Sano siis, että olet minun sisareni, jotta minulle kävisi hyvin.”

Egyptissä Sarai vietiin faraon palatsiin, ja Abram sai paljon eläimiä ja palvelijoita. Mutta Jumala iski faraon perhekuntaa suurilla vitsauksilla Sarain takia. Farao vaati: “Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi?” Hän antoi Sarain takaisin ja lähetti Abramin pois kaiken sen kanssa, mitä hän omisti.

Abram palasi Negeviin ja sitten Beteliin, alttarinsa luo, ja huusi taas Jumalaa avuksi. Abramilla ja Lootilla oli niin paljon laumoja ja telttoja, ettei maa jaksanut elättää heitä yhdessä, ja heidän paimenensa riitelivät. Abram sanoi: “Älköön olko riitaa meidän välillämme, sillä me olemme sukua.” Loot valitsi hyvin kastellun Jordanin tasangon Sodoman läheltä, ja Abram jäi Kanaaniin. Jumala käski Abramin katsoa pohjoiseen, etelään, itään ja länteen ja lupasi maan hänen jälkeläisilleen, niin lukemattomille kuin pöly.

Myöhemmin Jumala puhui näyssä: “Älä pelkää, Abram, minä olen sinun kilpesi.” Abram oli huolissaan, koska hänellä ei ollut lasta, mutta Jumala lupasi, että hänen omat jälkeläisensä perisivät kaiken, yhtä monet kuin tähdet. Jumala teki liiton maasta, ja Abram näki savuttavan uunin ja liekehtivän soihdun kulkevan uhrin palasten välistä.

Sarai ei vieläkään saanut lasta, joten hän antoi Abramin vaimoksi Hagarin, egyptiläisen palvelijattarensa. Hagar tuli raskaaksi, pakeni ankaran kohtelun jälkeen, ja Jumalan enkeli käski hänen palata ja sanoi, että hänen poikansa nimi olisi Ismael. Abram oli 86-vuotias, kun Ismael syntyi.

Kun Abram oli 99-vuotias, Jumala ilmestyi ja sanoi: “Minä olen El Shaddai”, mikä tarkoittaa “Kaikkivaltias Jumala”, ja muutti Abramin nimen Aabrahamiksi. Jumala käski ympärileikkauksen jokaiselle Aabrahamin talon miespuoliselle liiton merkiksi. Jumala muutti myös Sarain nimen Saaraksi ja lupasi, että hän synnyttäisi pojan, Iisakin. Juuri sinä päivänä Aabraham ympärileikkasi itsensä, Ismaelin (joka oli silloin kolmetoista) ja kaikki talonsa miehet.