חיי שרה

Saara eli 127 vuotta. Kun hän kuoli Kiriath-arbassa (Hebronissa) Kanaanin maassa, Aabraham suri ja itki. Sitten hän meni siellä asuvien heettiläisten luo ja sanoi: “Minä olen muukalainen ja asun teidän keskellänne. Myykää minulle hautapaikka, jotta voin haudata kuolleeni.”

Heettiläiset vastasivat ystävällisesti. He kutsuivat Aabrahamia “Jumalan valituksi meidän keskellämme” ja tarjosivat hänelle parhaita hautapaikkoja. Mutta Aabraham pyysi heitä puhumaan Efronille, Zoharin pojalle, koska Aabraham halusi yhden erityisen paikan: Machpelah-luolan, heprealaisen nimen, joka voi tarkoittaa “kaksinkertaista luolaa”. Se oli Efronin pellon reunalla, lähellä Mamrea.

Efron sanoi antavansa pellon ja luolan lahjaksi kaikkien nähden kaupungin portilla. Aabraham kumarsi syvään ja vaati maksavansa täyden hinnan, jotta maa olisi oikeasti hänen omansa. Efron sanoi hinnan: neljäsataa hopeasekeliä, kauppiaiden mukaan. Aabraham punnitsi hopean, ja pelto, luola ja kaikki puut sen rajojen sisällä siirtyivät Aabrahamille. Sinne Aabraham hautasi Saaran Machpelah-luolaan.

Aabraham oli nyt vanha, ja Jumala oli siunannut häntä kaikessa. Hän kutsui luokseen vanhimman palvelijansa, joka hoiti kaikkea, mitä hän omisti. “Pane kätesi minun reiteni alle”, Aabraham sanoi ja pyysi todella vakavaa lupausta. Palvelijan piti vannoa Jumalan nimeen, ettei hän valitsisi Iisakille vaimoa kanaanilaisten joukosta. Sen sijaan hänen piti matkustaa Aabrahamin synnyinseudulle ja löytää vaimo Aabrahamin omasta suvusta.

Palvelija huolestui: entä jos nainen ei suostuisi tulemaan? Aabraham varoitti: “Älä vie poikaani takaisin sinne.” Hän luotti siihen, että Jumala lähettäisi enkelin edeltä.

Niin palvelija lähti matkaan kymmenen kamelin ja lahjojen kanssa ja saapui Aram-naharaimiin, Nahorin kaupunkiin. Illalla hän odotti kaivolla, jonne naiset tulivat hakemaan vettä, ja rukoili selkeää merkkiä. Ennen kuin hän ehti lopettaa, Rebeka tuli paikalle vesiruukku olallaan. Kun palvelija pyysi juotavaa, Rebeka antoi nopeasti vettä ja tarjoutui sitten nostamaan vettä myös kaikille kameleille, kunnes ne olivat juoneet tarpeeksi. Palvelija katseli hiljaa ja toivoi, että Jumala oli tehnyt hänen matkansa onnistuneeksi.

Kun kamelit olivat juoneet, palvelija antoi Rebekalle kultaisen nenärenkaan ja kaksi kultaista rannerenkasta. Hän kysyi, kenen tytär Rebeka oli ja olisiko heillä tilaa yöpyä. Rebeka sanoi olevansa Betuelin tytär, Milkan pojanpoika Nahorin kautta, ja että heillä oli paljon olkia ja rehua sekä tilaa nukkua.

Rebekan veli Laban kiirehti ulos ja toivotti palvelijan tervetulleeksi. Ruokaa tuotiin hänen eteensä, mutta hän sanoi, ettei söisi ennen kuin kertoisi asiansa. Hän selitti, miten Jumala oli siunannut Aabrahamia, miten Iisak saisi perinnön, ja miten hän oli rukoillut kaivolla ja tavannut Rebekan juuri niin kuin oli pyytänyt. Laban ja Betuel vastasivat: “Tämä asia on Jumalan määräämä”, ja he suostuivat lähettämään hänet. Rebeka itse sanoi: “Minä menen.”

Hän matkusti takaisin kameleilla palvelijansa ja palvelijattariensa kanssa. Iisak, joka asui Negevissä Beer-lahai-roin lähellä, näki kamelien tulevan, kun hän käveli pellolla illan suussa. Rebeka kysyi, kuka mies oli. Kun hänelle kerrottiin, että se oli Iisak, hän peitti kasvonsa hunnulla. Iisak vei hänet Saaran telttaan, meni naimisiin hänen kanssaan, rakasti häntä ja sai lohdutuksen.

Myöhemmin Aabraham meni naimisiin Keturahin kanssa ja sai lisää lapsia. Hän antoi Iisakille kaiken, mitä omisti, ja lähetti muut pojat itään lahjojen kanssa. Aabraham kuoli 175-vuotiaana, ja Iisak ja Ismael hautasivat hänet Machpelah-luolaan. Sen jälkeen Jumala siunasi Iisakia.