שופטים

Lähellä sen maan rajaa, johon he olivat menossa, Mooses puhui kansalle: ”Asettakaa tuomarit ja virkamiehet jokaiseen asutukseen, jonka Jumala antaa teille.” Tuomareiden piti tuomita reilusti. He eivät saaneet vääntää asiaa vääräksi, suosia ystävää tai ottaa lahjusta, koska lahjukset voivat ”sokaista ymmärtäväisten silmät”. Mooses toisti käskyn kuin rummunlyönnin: ”Oikeutta, oikeutta sinun tulee tavoitella”, jotta kansa voisi elää hyvin siinä maassa.

Mooses varoitti myös, etteivät he kopioisi sellaista palvontaa, jota he saattaisivat nähdä ympärillään. Jos joku salaa kääntyisi kumartamaan aurinkoa, kuuta tai muita voimia, yhteisön piti tutkia asia tarkasti. Ketään ei saanut rangaista vain yhden todistajan sanan perusteella, syytös piti todistaa kahden tai useamman todistajan avulla. Tavoitteena oli pitää tuomioistuimet rehellisinä ja kansa uskollisena Jumalalle.

Jotkut ongelmat, Mooses sanoi, tuntuisivat liian vaikeilta paikallisille tuomareille, kysymykset vammoista, omaisuudesta tai jopa kuolemasta. Silloin kansan piti mennä siihen paikkaan, jonka Jumala valitsisi, ja kysyä leeviläisiltä papeilta ja siellä olevalta tuomarilta. Kun päätös oli kerrottu, kaikkien piti noudattaa sitä.

Sitten Mooses kuvaili tulevia johtajia. Jos Israel joskus pyytäisi itselleen kuninkaan, kuninkaan piti olla Jumalan valitsema ja israelilainen, ei muukalainen. Hän ei saanut kerätä itselleen paljon hevosia, lähettää ihmisiä takaisin Egyptiin hakemaan lisää, kerätä liikaa hopeaa ja kultaa tai ottaa monta vaimoa. Sen sijaan hänen piti kirjoittaa itselleen kopio Toorasta, Jumalan opetuksesta, ja lukea sitä koko elämänsä.

Leevin heimon papit eivät saisi maata niin kuin muut heimot, vaan he eläisivät uhreista ja lahjoista. Kansalle sanottiin myös, ettei heidän pidä jahdata taikuutta tai ennustamista. Jumala nostaisi heidän keskeltään oikean profeetan, ja häntä piti kuunnella, mutta väitteitä piti testata sen mukaan, toteutuiko sanoma.

Mooses käski erottaa turvakaupunkeja. Jos joku tappoi toisen vahingossa, ilman vihaa, hän saattoi juosta yhteen näistä kaupungeista ja jäädä eloon. Mooses kuvaili kahta miestä hakkaamassa puita, kirveen terä irtoaa ja osuu toiseen. Juoksija olisi suojassa vihaiselta ”verenkostajalta”, kunnes asia ymmärrettäisiin. Mutta jos joku hyökkäsi vihollisensa kimppuun tahallaan ja yritti sitten piiloutua turvakaupunkiin, vanhimpien piti lähettää hänet takaisin rangaistavaksi.

Oikeudessa, Mooses lisäsi, yksi todistaja ei riittänyt. Jos joku valehteli vääränä todistajana, tuomareiden piti tutkia asia, ja valehtelija saisi sen rangaistuksen, jonka hän oli suunnitellut toiselle.

Mooses puhui myös sodasta. Kun Israel näki hevosia ja sotavaunuja, heidän ei pitänyt panikoida, koska Jumala kulki heidän kanssaan. Ennen taistelua pappi puhuisi, ja virkamiehet lähettäisivät kotiin jokaisen, jolla oli kesken tärkeitä elämänasioita tai joka pelkäsi. Kun kaupunkia piiritettiin, Israel ei saanut kaataa hedelmäpuita piiritysrakennelmia varten.

Lopuksi, jos löydettiin murhattu ihminen eikä tappajaa tunnettu, lähimmän kaupungin vanhimmat toisivat hiehon aina virtaavan wadin luo, katkaisisivat sen niskan, pesisivät kätensä ja pyytäisivät Jumalaa poistamaan syyllisyyden viattomasta verestä.