פנחס

Kun vitsaus oli päättynyt, Jumala puhui Moosekselle Pinchasista, Eleasarin pojasta ja pappi Aaronin pojanpojasta. Jumala sanoi, että Pinchas oli kääntänyt Hänen vihansa pois israelilaisista, koska hän toimi palavalla innolla Jumalan puolesta. Siksi Jumala lupasi hänelle “brit shalomin”, rauhan liiton, eli pysyvän lupauksen ystävyydestä ja eheydestä. Jumala sanoi myös, että Pinchasilla ja hänen jälkeläisillään olisi pappeuden liitto ikuisiksi ajoiksi, koska hän teki sovituksen kansan puolesta.

Mooses kirjoitti muistiin myös kahden johtajan nimet, jotka oli surmattu vitsauksen aikaan: Zimri, Salun poika, simeonilainen päämies, ja Kozbi, Zurin tytär, eräästä johtavasta midianilaisesta perheestä. Sitten Jumala käski: “Käykää midianilaisten kimppuun ja voittakaa heidät”, koska he olivat huijanneet Israelia Peorin asiassa.

Seuraavaksi Jumala käski Mooseksen ja Eleasarin tehdä uuden väestönlaskennan Moabin aroilla, Jordanin lähellä Jerikoa. Laskettiin kaikki kaksikymmentä vuotta täyttäneet miehet, jotka pystyivät kantamaan aseita. Yhteismääräksi tuli 601 730.

Väestönlaskennassa lueteltiin heimot ja niiden suvut, ja se muistutti kaikkia aiemmista tapahtumista erämaassa. Ruubenin suvun kohdalla Mooses mainitsi Datanin ja Abiramin, miehet, jotka olivat nostattaneet levottomuutta Korahin joukon kanssa. Maa nielaisi heidät, mutta Korahin pojat eivät kuolleet. Leeviläiset laskettiin erikseen, 23 000 miespuolista yhden kuukauden ikäisestä ylöspäin, koska he eivät saisi maaosuutta niin kuin muut heimot.

Jumala selitti, että maa jaettaisiin heimojen kesken: suuremmat ryhmät saisivat suuremmat osuudet, pienemmät ryhmät pienemmät osuudet, ja tarkat paikat määrättäisiin arpaa heittämällä.

Sitten Tzelofchadin tyttäret, Mahlah, Noa, Hoglah, Milkah ja Tirtsa, tulivat Mooseksen, pappi Eleasarin, päämiesten ja koko seurakunnan eteen Ilmestysmajan sisäänkäynnille. Heidän isänsä oli kuollut erämaassa eikä häneltä ollut jäänyt poikia. He pyysivät isänsä osuutta, jotta hänen nimensä ei katoaisi. Mooses vei heidän asiansa Jumalan eteen, ja Jumala sanoi, että heidän pyyntönsä oli oikea, ja antoi säännöt perinnöstä silloin, kun pojia ei ole.

Jumala käski Mooseksen nousta Abarimin vuorille ja katsoa maata, jonka Hän oli antamassa Israelille. Kun Mooses olisi nähnyt sen, hänet koottaisiin omiensa luo, koska Meriban vesillä, Zinin erämaassa, hän ei ollut pitänyt Jumalan pyhyyttä esillä niin kuin oli käsketty. Mooses rukoili, että Jumala, kaiken elävän hengen lähde, asettaisi johtajan, jotta yhteisö ei olisi kuin lammaslauma ilman paimenta.

Jumala valitsi Joosuan, Nunin pojan, “miehen, jossa on henki”. Mooses toi Joosuan pappi Eleasarin ja koko yhteisön eteen, pani kätensä hänen päälleen ja antoi hänelle tehtävän. Joosua kysyisi Jumalan päätöstä Eleasarin kautta Urimin avulla, ja sen ohjeen mukaan kansa lähtisi ja palaisi.

Sitten Jumala käski Israelia huolehtimaan siitä, että uhrit tuodaan oikeaan aikaan: kaksi vuoden ikäistä karitsaa joka päivä, yksi aamulla ja yksi illan hämärässä, sekä siihen kuuluvat ruokauhrit ja juomauhrit. Shabbatina ja uudenkuun päivinä tuotiin lisäuhreja, ja erityiset uhrisarjat käskettiin Pesachia ja happamattoman leivän seitsemää päivää varten, viikkojuhlaa varten, seitsemännen kuun torvensoiton päivää varten, Yom Kippuria varten sekä seitsemän päivän juhlaa varten, joka alkaa sen kuun viidentenätoista päivänä.